Ikäihmisten kirjoituksia

Tekoäly aiheuttaa tunteiden vajetta. Elämä, kielikuva ja kohtaaminen teknistyvät. Osallistuin Yhteisöjen Yhdistys ry:n hallinnoimaan ja STEA:n rahoittaman ikäihmisille suunnattuun digipisteen kokoontumiseen. Tilaisuuteen tuli 10 tiedonhaluista. Nopeasti muodostui, muutaman henkilön ryhmiä, joissa henkilöohjaus näytti toimivan. Näkövammaisena ja ilman omaa laitetta en paljonkaan apua saanut. Yksinasuvalle vaarille tilaisuus oli valopilkku yksinäisyyden harmauteen. Yksi ohjaajista lupasi tuoda seuraavalle […]

Ensimmäinen viiden päivän jakso, KELA:n myöntämästä kuntoutuksesta on takana. Kiitollisena kirjaan kokemuksiani. Ehkä lukija aktivoituu tarkkailemaan omaa tilaansa ja hakeutuu samantapaiseen kuntoutukseen, tai löytää lukemastaan vinkkejä elämänsä laadun parantamiseen. Yksilöllisiä aikoja potilaan ohjaamiseen oli kuntoutuksessa tarjolla runsaasti. Lääkärillekin runsas aikavaraus. Vapaahetkinä leirinuotion äärellä kyselin kavereilta, oletteko huomioineet, että eläkejärjestöjen vapaa-ajan luovan kulttuurin harrastuksissa on tapahtunut

Kauhavalainen eläkeläinen Eero Peltoniemi kertoo kokemuksistaan digisynttärien järjestämisestä. ”Kun valmistelin synttäreitä nettiin etänä, suoritin ennakkoharjoituksia. Kutsuin muutamia ystäviäni verkkotapaamiseen. Huomasin olevani liian aikaisin liikkeellä. Iäkkäiden ystävieni valmius etätapaamiseen oli monille liian uutta. Kutsuuni vastasi vain muutama. Älylaitteita, älypuhelimia omistamattomia on useita ja heidätkin tulisi muistaa. Kirje on helppo kirjoittaa tietokoneella, mutta sen lähettäminen postipojan polkemana

Olen päivittänyt yksinäisyyttäni kirjoittamalla. Kun suljetun sosiaalisuuden karanteeniaika rajaa tapaamiset. Arvoja joutuu tarkistamaan päivittäin. Markkinarattaan pyöriminen kilpailee karanteenilla pelastetun elämän kanssa. Kotioven aukaisu on harkittava ohjeistuksiin soveltuvasti. Jälkiviisaus kirjoitetuissa muistelmissa paljastaa aikanaan sen, mitä ei oivallettu päivittää pandemian haasteisiin. Tapaamisten vaje synnyttää kysymyksiä ja tarinoita, niillä ruokitaan yksinäisyyden nälkää. Someen purettu viisaus helpottaaa sanan käyttäjää,

Otsikossa oleva sanonta on viime aikoina tullut varsin tutuksi sekä TV-juonnoista, uutisista, ajankohtaisista keskusteluista radiossa ja tietenkin lehdistä, halusimme sitten sitä tai emme! Koronavirus, pandemia, miksi sitä nyt kutsummekaan, on hallinnut elämäämme maaliskuun puolivälistä 2020. Toimin Kauhavan kaupungin vanhusneuvostossa ja pidimme vuoden ensimmäisen vanhusneuvoston kokouksen tammikuun lopulla Kauhavan kaupungin Ylihärmän palvelukeskuksessa asiantuntijana Terhi Haapala Kuntayhtymä

Meiltä miehiltä kiitoksen sanat on lujas, mutta yritän esittää niitä edes jollakin lailla. Toistakymmentä vuotta olemme saaneet kokoontua moniin Aijjoos-toiminnan järjestämiin harrastajaryhmiin kehoa ja mieltä kuntouttavien haasteiden äärelle sekä osallistua virkistäville, maata ja maakuntaa tutuksi tekeville, retkille. Kauhavan Aijjoos-kerhojen pikkujoulutapaaminen Helmirannassa 11.12.-19 oli aivan mahtava. 50 henkeä oli mukana tilaisuudessa. Aijjoos-toiminnan vetäjät ovat vuonna 2019

Aijjoosnaiset sai sohfateatterin täytehen. Itte joutuuvat istumhan jakkaroolla. Oltihin kattomas, Muistoseurat elokuvaa ja sen jatkoksi tehtyä Anteron aarteen jäljillä… Kovaa tykättihin. Saatihin kysellä käsiksen kirjoottajalta ja näyttelijööltä, miltä tuntuu näytellä oikeen elokuvas. Kertoovat, jotta moni repliikki jouruttihin kuvaamahan uuresta ja uuresta, mutta haastavaa ja mukavaa oli. Teatterinjohtaja kertoo, jotta elokuvaa on käyny kattomas jo kolometuhatta

Kiitollisin mielin katselen taaksepäin: kymmenen yhteisöllisyyden reipasta toimintavuotta on jättänyt mieleeni ja kehooni muistijäljen. Siitä vähän raapustelen. Monta mielen alhosta nousemisen tapahtumahetkeä on kruttuusen kaalinpääni muistilla, mutta kiitoksen sana on usein jäänyt sanomatta. Tässä kirjoittamassani muisteluviuhkassa lähetän virtuaaliruusun Aijjoos-toiminnan vetäjille ja kaikille toimintaan osallistuneille ystäville. Useita sykkeen kiihdyttäviä hetkiä on koettu yhdessä, pienissä ja isoissakin

Niin paljon tapahtumia mahtui vuoteen 2017 ja itsenäisyytemme sataan vuoteen, että vain pieni osa on tallentunut muistini kovalevylle, mutta tietokoneellani on asiaa novellikirjaakin enemmän. On aihetta kiitokseen, mutta myös epäkohtaisuuksien esille nostamiseen. Viimevuosina valtiovalta on yhä enenevässä määrin huutanut ikääntyvää väestönosaa vapaaehtoistoimintaan. Mutta porkkanat sen ylläpitämiseksi ovat olleet nahistuneita. Verottajan tavoitteet ovat aivan käsittämättömiä. Talkootyölle

Perjantaina 13. lokakuuta 2017 lähdimme joukolla hyvään tuuriin luottaen Tuurin Kyläkauppaan. Matkaan osallistujia oli kahden Härmän Liikenteen bussin verran, yli 100 henkilöä Aijjoos -toiminta-alueelta. Matkan järjestäjinä toimivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun 3. vuosikurssin sosionomiopiskelijat Kirsi-Marja Kontiainen, Anniina Ahonen ja Katarina Koivusipilä yhteistyössä Aijjoos-toiminnan kanssa. Mukana olivat myös Marja-Liisa Nevala, Minna Koponen ja Jenni Alanen Aijjoos-toiminnasta. Matkan aikana